Niitä lumikenkiä siis. Joku nimimerkki Ainut Toivo siellä oli riehunut kilpaa korotusautomaattini kanssa. Itse en voinut olla fyysisesti koneen ääressä kun oli oltava ruokakaupassa, miten raivostuttavaa. Lakkaan kyllä syömästä, jos se vielä joskus estää, edes välillisesti, minua saavuttamasta jotain ylevämpää tavoitetta.

Kiinteistönvälittäjälle sen sijaan soitin ja lupasin soittaa vielä huomisaamulla uudestaan tarjouksen merkeissä. Eiköhän 42 tuhannen pyyntihinnasta ole passelia koittaa viilata 10 % pois, eli jos tarjoan 38 tuhatta, se ei liene aivan naurettavan alhainen? No, perästä kuuluu.